Hyppää sisältöön

Kohti alueperusteista hiilineutraaliutta ja sen yli

RSS
26.10.2021 Santtu Karhinen ja Saana Springare

Tuloksellinen ilmastotyö edellyttää päästöjen luotettavaa laskentaa ja seurantaa

Suomen tavoitteena on olla hiilineutraali ja ensimmäinen fossiilivapaa hyvinvointiyhteiskunta vuoteen 2035 mennessä. Tavoitteen saavuttaminen edellyttää sekä nopeita päästövähennyksiä että hiilinielujen vahvistamista. Vaikka valtio ja kansainväliset sopimukset ohjaavat Suomen ilmastopolitiikkaa, on kuntien ja maakuntien merkitys päästöjen vähentämisessä suuri, sillä konkreettiset toimenpiteet toteutetaan useimmiten paikallisella tasolla.

Valtaosa Suomen kunnista on asettanut itselleen haastavia päästövähennystavoitteita. Esimerkiksi Kohti hiilineutraalia kuntaa -verkoston (Hinku) 80 kuntaa tavoittelevat 80 % päästövähennystä vuosina 2007–2030. Tavoitteen saavuttamista voidaan seurata Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) vuosittain toteuttamalla kuntien käyttöperusteisella Hinku-laskentatavalla, joka on lähtökohdaltaan alueperusteinen.

Myös Suomen hiilineutraaliustavoitteen saavuttamista seurataan alueperusteisesti lasketulla kansallisella kasvihuonekaasuinventaariolla. Päästöjen alkuperää ja määrää voidaan kuitenkin tarkastella monista näkökulmista, mikä aiheuttaa usein sekaannusta.

Kulutusperusteinen päästölaskenta siirtää huomiota kotitalouksien ja julkisen hallinnon kulutukseen

Päästölaskentaperiaatteet voidaan jakaa kahteen pääasialliseen lähestymistapaan: alue- ja kulutusperusteiseen. Tyypillisesti käytetään alueperusteisia laskentaperiaatteita, jotka huomioivat alueen maantieteellisten rajojen sisäpuolella muun muassa suoraan fossiilisten polttoaineiden kuluttamisesta syntyvät päästöt. Laskennassa ei toisaalta kiinnitetä huomiota siihen, kulutetaanko tuotettu hyödyke Suomessa vai ulkomailla.

Kulutusperusteisessa laskennassa huomio sen sijaan kiinnittyy alueen kotitalouksien ja julkisen hallinnon kulutuskäyttäytymiseen, ja alueen päästöiksi lasketaan kaikki alueella kulutettujen tuotteiden ja palveluiden tuotantoketjussa syntyvät päästöt niin kotimaassa kuin ulkomailla.

Esimerkiksi maidon tuottamisesta aiheutuvat päästöt allokoidaan alueperusteisessa laskentamenetelmässä kokonaisuudessaan tuotantokunnalle, kun taas kulutusperusteisessa laskentatavassa päästöt allokoituvat kunnille, joissa maito kulutetaan. Samalla periaatteella kulutusperusteisessa laskennassa rakentamiseen liittyvät päästöt lasketaan kuntaan, jossa rakennetaan. Myös tuontihyödykkeiden, kuten vaikkapa matkapuhelimien, valmistuksen päästöt allokoidaan kulutusperusteisessa laskennassa Suomen kuntaan, ei ulkomaille.

Kulutusperusteinen laskenta on kuitenkin verrattain monimutkainen laskentamenetelmä alueperusteiseen laskentaan verrattuna. Suurten aineistovaatimusten vuoksi laskenta on paitsi työlästä, mutta myös aineistojen karkeuden vuoksi laskentaan liittyy epävarmuuksia jopa kansallisella tasolla.

Kuntatasolla tilanne on vieläkin haasteellisempi. Tietyn maantieteellisen alueen päästötietojen kokoaminen on selvästi yksinkertaisempaa kuin tavaran tai palvelun koko tuotantoketjun päästöjen arvioiminen. Siksi on myös helppo ymmärtää, miksi alueperusteinen malli on vakiinnuttanut asemansa niin kansallisten kuin alueellisten päästöinventaarioiden laadinnassa.

Tuotantoperäisen päästölaskennan rinnalle tarvitaan kulutusperusteista päästölaskentaa

Pelkästään tuotantoon perustuviin päästöihin keskittyminen saattaa antaa yksipuolisen käsityksen alueellisista päästöistä ja voi piilottaa tehtyjen toimenpiteiden globaaleja päästövaikutuksia. Koska alueperusteisessa laskennassa ei huomioida kaikkia alueen ulkopuolelle suuntautuvaan kaupankäyntiin liittyviä päästöjä, on vaarana, että osa päästöistä ulkoisestaan kunnan alueen ulkopuolelle muualle Suomeen tai ulkomaille. Tällöin päästövähennykset tietyllä alueella voivat johtaa päästöjen lisääntymiseen toisaalla, vaikka alueella kulutus jatkuisi samanlaisena tai jopa kasvaisi.

Viimeisin Suomessa toteutettu kulutusperusteisten päästöjen laskenta kuvaa vuoden 2015 tilannetta, jonka mukaan kulutuksen perusteella lasketut päästöt ovat 33 prosenttia korkeammat kuin virallisessa kasvihuonekaasuinventaariossa esitetty päästösumma (Nissinen ja Savolainen, 2019).

Alueelliset erot esimerkiksi elinkeinorakenteessa vaikuttavat myös siihen, miten päästöt eroavat eri laskentatavoilla. C40-raportissa 79 kaupungin kulutukseen perustuvat päästöt olivat keskimäärin 60 prosenttia suuremmat alueelliseen lähestymistapaan verrattuna (C40 Cities, 2018).

Tulosten perusteella kaupungit voitiin myös jakaa kahteen kategoriaan. ”Tuottajakaupunkeihin” kuuluvien alueelliset päästöt olivat suuremmat kuin kulutusperusteiset johtuen viennin suuresta volyymista. ”Kuluttajakaupungit” olivat sen sijaan enemminkin riippuvaisia tuonnista ja niiden kulutukseen perustuvat päästöt olivat suurempia kuin alueelliset päästöt.

Lopputuotteiden käyttäjät eivät siis aina ole siellä, missä tuotanto tapahtuu. Esimerkiksi alueet, joissa alkutuotannon rooli on merkittävä (kuten maatalous Etelä-Pohjanmaalla), eivät usein ole lopputuotteiden täysimääräisiä kuluttajia. Alueellisesta näkökulmasta alue- ja käyttöperusteiset laskennat voidaan siten kokea osittain epäreiluina. Alueperusteisten päästöjen pohjalta ei tule vetää liian suoraviivaisia johtopäätöksiä, kun arvioidaan alueellisten toimijoiden vastuita ja rooleja toteuttaa toimenpiteitä ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi.

Ilmastopolitiikan tavoitteena tulisi olla pyrkimys päästöjen vähentämiseen siten, että toimet samanaikaisesti ohjaavat päästöjen vähentämiseen yhdellä alueella ja estävät niiden kasvun toisaalla. Ainoastaan alueperusteisiin laskelmiin perustuvat päätökset eivät välttämättä palvele tätä päämäärää, minkä vuoksi ymmärrystä tarvitaan myös kulutukseen perustuvista päästöistä.

Kulutusperäisten päästöjen laskenta osaksi ALas-laskentajärjestelmää

Suomen ympäristökeskuksen koordinoimassa Canemure-hankkeessa kehitetään laskentamallia alueellisten kulutusperäisten kasvihuonekaasupäästöjen raportoimiseksi. ALas-laskentajärjestelmää täydentävä laskenta tulee perustumaan ympäristölaajennettuihin ENVIMAT-aluetalousmalleihin sekä eri tavoin selvitettyihin alueellisiin yksityisiin ja julkisiin kulutusmenoihin.

Kasvihuonekaasupäästöjen ohella mallin tuloksena saadaan myös kulutukseen käytetyt luonnonvaratiedot sekä aluetaloudelliset indikaattorit. Laskennan yhteyteen tullaan kehittämään kulutustottumuksiin liittyviä skenariointiominaisuuksia.

Kulutusperäisen laskenta tullaan toteuttamaan muutaman vuoden välein aina, kun tarvittaviin lähtöaineistoihin tulee päivityksiä. Nykyistä ALas-mallin mukaista käyttöperusteista päästöjen vuosiseurantaa tullaan sen sijaan käyttämään jatkossakin pääasiallisena kuntien ja maakuntien päästöseurannan työkaluna.

 

Santtu Karhinen ja Saana Springare 
Suomen ympäristökeskus SYKE

Lähteet

  • Tulosta sivu
Ei kommentteja. Ole ensimmäinen kommentoija.