Ilmastokestävyydestä uusia näkökulmia kaavoitukseen

RSS
2.11.2021 Saara Lilja ja Päivi Tikkakoski

Mitä kestävä kehitys tarkoittaa kaavoituksen näkökulmasta? Miten kestävyyttä ja erityisesti ilmastokestävyyttä voidaan vahvistaa? Ilmatieteen laitoksen ja Suomen ympäristökeskuksen-yhteisen Canemure -osahankkeen tavoitteena on koota ilmastokestävän kaupungin suunnitteluohjeita hyödyntämällä kumppanikaupunkien hyviä käytäntöjä, hankkeessa saatuja kokemuksia ja eri asiantuntijoiden ehdotuksia.

Kaavoittajat, opiskelijat ja tutkijat saman pöydän ääreen

Hyvinkään kaavoittajat ja lukiolaiset ovat yhdessä Suomen ympäristökeskuksen ja Ilmatieteen laitoksen tutkijoiden kanssa pohtineet työpajassa Hangonsillan uuden kaava-alueen suunnitteluratkaisuja. Tavoitteena on sekä hillitä ilmastonmuutosta että toisaalta suunnitella alueelle rakenteita, joiden avulla varaudutaan lisääntyviin sademääriin ja helteisiin.

Toisessa työpajassa käsiteltiin yhdessä Turun kaupungin kaavoittajien ja kaupunkisuunnittelun asiantuntijoiden kanssa asemakaavoituksen roolia uusiutuvan energian ratkaisujen mahdollistajana Skanssin kaupunginosassa. Lisäksi pohdittiin ilmastonmuutokseen varautumisen ja sopeutumisen edellytyksiä Pihlajaniemen alueella.

Hankkeessa järjestettiin myös seminaari, johon osallistui Canemure-kaupunkien edustajia Tampereelta, Lohjalta, Porvoosta, Lahdesta ja Lappeenrannasta sekä kaavoittajia ja muita kaupunkikehittäjiä. Seminaarissa Turun ja Tampereen kaupungit esittelivät ilmastotyötään ja lisäksi käsiteltiin Pirkanmaan ELY-keskuksen kehittämää KILVA-työkalua, jonka tarjoaman tarkastuslistan avulla kaavojen ilmastokestävyyttä voidaan arvioida laadullisesti. Seminaarissa asiantuntijoilta kerättiin tietoa ennakkokyselyllä ja osallistavalla yhteiskeskustelulla.

Hyvä paha tiivistäminen

Seminaari osoitti, että kaupunkien tiivistäminen on kaupunkisuunnittelulle haasteellinen kysymys. Kaupunkeja saatetaan tiivistää nykyisellään jo liikaakin, jolloin jää liian vähän tilaa sekä ihmisten hyvinvoinnin että luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeille viherrakenteille ja verkostoille.

Kysymys on keskeinen myös ilmastonmuutoksen hillinnän ja sopeutumisen kannalta. Ilmastonmuutoksen voimistumisen myötä lisääntyvät helteet ja sateisuus asettavat haasteita erityisesti tiiviisti rakennetussa ympäristössä, jossa on paljon vettä läpäisemätöntä pinta-alaa. Toisaalta tiivistä rakentamista ja suunnittelua puoltavat asumisen ja liikkumisen parempi energiatehokkuus, joihin yhdyskuntarakenteen suunnitelulla voidaan keskeisesti vaikuttaa.

Alueellinen näkökulma kaavoitukseen

Tilaisuudessa nostettiin esiin luontopohjaisten ratkaisujen käsite, jolle toivottiin selkeyttävää ohjeistusta ja toimeenpanon seurantaa. Kaavoissa tulisi myös ottaa paremmin huomioon alueellisia prosesseja, esimerkiksi kytkemällä valuma-aluetason vedenvirtausmallien tuloksia suunnitteluun.

Kaavoissa on jo nyt varauksia kaupunkipuistojen laajennuksille, viherkatoille ja kosteikoille, mutta lisääntyvät sademäärät vaativat vesimäärän kokonaisuuden mahdollisimman hyvää hallintaa. Tarvitaankin ymmärrystä siitä, miten viher- ja sinirakenteet ovat yhteydessä toisiinsa ja minkälaisia vesimääriä ne pystyvät pidättämään.

Kaupunkivihreää ja -sinistä tuleekin tarkastella kaavoituksen tavoitteiden saavuttamisen kannalta. Tämä voi myös avata mahdollisuuksia rahoittaa luontopohjaisia ratkaisuja tai luoda niille kannustimia.

Sopeutumisen ja hillinnän yhteispeliä

Ilmastonmuutokseen sopeutumisen ja varautumisen yhteydessä on lisäksi pohdittava kytkennät hillintätoimiin. Esimerkiksi energia- ja liikennesektorin päästövähennykset korostuvat infrarakenteissa, mutta riittävän ilmastokestävyyden saavuttamiseksi tulisi huomioida valittujen ratkaisujen yhteensopivuus ilmastonmuutoksen sopeutumisen ja varautumisen kanssa. Näin mahdolliset ristiriidat ja ilmastoriskeistä syntyvät vahingot tai kustannukset voidaan minimoida.

Ilmastomme on jo muuttunut ja erilaiset sääriskit näkyvät kaikkina vuodenaikoina. Epävarmuudet ovat väistämättä suuret, koska erityisesti sään ääri-ilmiöt ovat tilastollisesti harvinaisia tapahtumia, joiden toteutumista ei voida ennustaa vaan ainoastaan ennakoida. Laskelmien ohella tarvitaan laadullista tietoa, ja erityisesti paikallistietoa, jotta riskeihin voidaan paremmin varautua.

Canemure-osahankkeessa pyritään kokoamaan yhteen jo olemassa olevat hyvät käytännöt ja esimerkit epävarmuuden hallintakeinoista, jotta eri kokoisten kaupunkien osaaminen vahvistuu yhteistyössä aluekehittäjien, tutkimuslaitosten ja kaupunkilaisten kanssa.

ryhmäpäällikkö Saara Lilja, Ilmatieteen laitos ja
tutkija Päivi Tikkakoski, Suomen ympäristökeskus SYKE

Lisää aiheesta

  • Tulosta sivu
Ei kommentteja. Ole ensimmäinen kommentoija.