Ilmastonmuutoksen hillintä ja toisaalta muutokseen sopeutuminen ovat valtavia, koko ihmiskuntaa koskevia haasteita, jotka vaativat kiireellisiä toimia jokaiselta sektorilta. Kiinteistö- ja rakennusala aiheuttaa tällä hetkellä kolmanneksen kasvihuonekaasupäästöistä ja energian kulutuksesta sekä vie puolet käytössä olevista materiaaleista.
Tulevina vuosikymmeninä rakennetun alueen pinta-ala tulee kasvamaan räjähdysmäisesti, mikä nostaa sektorin entistäkin merkittävämpään asemaan ilmastonmuutoksen hillitsemisessä niin kansainvälisellä kuin kansallisellakin tasolla, jokaista Suomen kuntaa ja kaupunkia myöden.
Ympäristöystävällisin rakennus on jo rakennettu
Rakennusmateriaalien valmistuksesta, rakennustyömaista ja kuljetuksista syntyy niin kutsuttu hiilipiikki. Se tarkoittaa sitä, että rakentaessa päästöjä syntyy lyhyellä aikavälillä ja paljon. On siis tärkeää ratkaista uudisrakentamisesta aiheutuva hiilipiikki, mikä tarkoittaa rakennuskohteessa lyhyellä aikavälillä aiheutuvia huomattavan suuria kasvihuonekaasupäästöjä. Ilmastonmuutoksen kannalta on oleellista keskittyä toimenpiteisiin, jotka pienentävät tätä hiilipiikkiä. Ratkaisuna toimii korjausrakentamiseen panostaminen sekä vähähiilisten ratkaisujen kehittäminen.
Suomessa rakennukset puretaan keskimäärin alle 50-vuotiaina. Muutamia vuosia sitten purkava uudisrakentaminen nousi suorastaan trendiksi ja sitä edistettiin myös lainsäädännöllisin keinoin. Nyt purkamista kuitenkin katsotaan uudesta näkökulmasta.
Pelkästään uudisrakentamista kehittämällä ei siis voida saavuttaa ilmastotavoitteita. Kokonaisuus edellyttää jo olemassa olevan rakennuskannan hyödyntämistä ja jatkuvaa kehittämistä. Korjaaminen on elinkaarikustannuksiltaan edullisempaa ja hiilijalanjälkivaikutuksiltaan purkavaa uudisrakentamista vähähiilisempää. Suomelle tyypillisen uudisrakentamispohjaisen kulttuurin on siis muututtava kohti korjausrakentamista. Siksi korjausrakentamiselle tulisi antaa samat mahdollisuudet kuin uudisrakentamisellekin. Tällä hetkellä rakentamisen prosessien kehittäminen on yrityksissä ja tutkimuksessa uudisrakentamislähtöistä.
Uudisrakentamisen päästöjä on hillittävä
Rakentamisen painopistettä ei voi kokonaan siirtää korjausrakentamiseen, sillä korjattavat kohteet eivät yksinkertaisesti riitä vastaamaan asuntotarpeeseen. Väkimäärän lisääntyessä uuden rakentaminen on välttämätöntä. Suomalainen rakennusala on ymmärtänyt tarpeen reagoida ilmastonmuutokseen ja moni yritys näkee ympäristökestävät ratkaisut ovat paitsi kilpailuvalttina, jopa liiketoiminnan jatkuvuuden ehtona.
Myös yhteistyö alalla on tiivistynyt ja uusia vähähiilisyyteen tähtääviä keinoja syntyy jatkuvasti lisää.
Vähähiiliseen rakentamiseen tähdätessä merkittävään rooliin nousee rakennusten elinkaaren hiilijalanjäljen ohjaaminen lainsäädännöllä. Uudisrakentamisen hiilijalanjäljen raja-arvo on saatava käytäntöön vuoteen 2025 mennessä ja sen tulee olla riittävä tukeakseen yritysten ilmastotavoitteiden saavuttamista. Lisäksi sillä tulee olla päästövähennysura ainakin vuoteen 2035 asti.
Uudet toimintatavat haastavat lupaviranomaisia
Rakennusosille tulisi muodostaa toimiva jälkimarkkinointijärjestelmä, sillä tällä hetkellä se puuttuu alalta täysin. Purkumateriaalien pariin syntyvä liiketoiminta ja kiertotalousmateriaalien käytön normalisointi edesauttaisi myös korjausrakentamisen yleistymistä ja näin ollen siirtäisi painopistettä pois uudisrakentamisesta. On varmistettava, että rakennusvalvonnat osaavat tulevaisuudessa tukea yrityksiä kiertotalousratkaisujen suhteen.
Hyvin toimiva rakennusvalvontatyö on tärkeää sujuvan ja laadukkaan rakentamisen kannalta. Rakennusvalvontaviranomaiset joutuvat kuitenkin liian usein toimimaan vähäisillä resursseilla, etenkin pienemmissä kunnissa työ saattaa olla yhden tai kahden hengen varassa. Yhdenkin henkilön toisiin tehtäviin siirtyminen saattaa pitkittää ja hankaloittaa rakennusvalvontatyötä, mikä vaikuttaa suoraan alueiden vetovoimaan ja kilpailukykyyn.
Kaupungit avainasemassa muutoksessa
Ihailtavasti monet toimijat, kuten kaupungit, ovat reagoineet tulevaan sääntelyyn ja siirtyneet rohkeasti kohti kestävämpiä ratkaisuja. Tarkan raja-arvo-ohjauksen käyttöönottoa ei tarvitse jäädä odottelemaan, sillä se asettaa lähinnä pohjavaatimukset rakennushankkeiden päästöille. Erityisesti monet suuremmat kaupungit ovat asettaneet jopa kansallista lainsäädäntöä kunnianhimoisempia tavoitteita.
Kunnianhimoisia ratkaisuja tavoitellessa kuntien ja kaupunkien tulee luopua fossiilisista järjestelmistä, mikä edesauttaa yritysten ja muiden toimijoiden siirtymistä vihreämpien ratkaisujen ja vastuullisuuden pariin. Näitä muutoksia on vaikea tehdä, jos ei ole selvää, että vihreää siirtymää tuetaan myös jatkossa. Kaupunkien tulee huomioida myös kuluttajat ratkaisuissaan ja auttaa heitä tekemään entistä vastuullisempi valintoja.
Rakentamisen päästöjen vähentämisellä on tärkeä rooli Suomen ilmastotavoitteiden saavuttamisen kannalta, mikä nostaa myös kaupunkien strategiat merkittävään asemaan. Kuntatasolla rakennussektorilla on mahdollistaa saavuttaa nopeita tuloksia, verrattuna muihin sen käytössä oleviin keinoihin. Jokaisen kaupungin tulisi omalla panoksellaan pyrkiä siis vähähiilisiin vaihtoehtoihin – kykyjensä mukaan. Vaihtoehtoja on monia, jokaisen tulee vain löytää se itselleen sopiva.
Kirjoittaja
Johtava asiantuntija Miisa Tähkänen
Green Building Council Finland