Kun Varsinais-Suomen ilmastotiekartan laatiminen alkoi vuonna 2019, tuli pian selväksi, että prosessi vaatii laaja-alaista keskustelua sekä eri tahojen ja toimialojen osallistumista. Maakunnallisen ilmastovastuujaoston perustaminen ryhditti tiekarttatyötä ja varmisti jatkuvan vuoropuhelun ilmastoteemasta.
Jaosto on Varsinais-Suomen maakunnan yhteistyöryhmän (MYR) alainen ja siten kytkeytyy osaksi maakunnan muuta kehittämistä. Jaostossa ovat edustettuina kunnat, aluehallinnon organisaatiot, yritykset, etujärjestöt sekä koulutus ja tutkimus. Se kokoontuu noin neljä kertaa vuodessa.
Ilmastovastuujaosto tutustumassa Lounavoiman
laitokseen 16.5.2024. © Riikka Leskinen
Ilmastovastuujaoston tehtävänä on muun muassa valmistella ja kehittää maakunnallista ilmastopolitiikkaa sekä aktivoida eri alojen toimijoita osallistumaan ilmastopositiivisten ratkaisujen ja toimintamallien kehittämiseen ja käyttöönottoon. Lisäksi se edistää maakuntaohjelman toteuttamista ilmastonmuutokseen liittyvissä asioissa sekä toimii Canemure-hankkeen alueellisena yhteistyöryhmänä.
Maakunnan ilmastotiekartan tavoitteiden ja toimenpiteiden määrittelyssä käytettiin haastatteluja, pyöreän pöydän keskusteluja, työryhmiä sekä myös somekampanjointia. Jaoston kokouksiin kutsuttiin lisäksi eri alojen asiantuntijoita esittelemään teemaan liittyviä näkökulmia. Näiden pohjalta Canemure-hankkeen työrukkanen laati luonnoksen, jota laaja-alainen ilmastovastuujaosto muokkasi ja tiivisti maakunnalliseksi tiekartaksi.
Kokonaiskuva on tarkentunut, mutta elinkeinoelämän toimia nostettava paremmin esille
Jaoston ansiosta keskustelua saatiin herätettyä ja sen toiminta on jatkuessaan lisännyt tietoisuutta siitä, että ilmastotavoitteiden saavuttamiseen tarvitaan yhteistyötä ja poikkitieteellistä keskustelua. Ilman tätä ryhmää olisi ollut työlästä koota eri tahoja keskustelemaan saman pöydän ääreen tavoitteista ja kärkitoimenpiteistä.
Samalla jaoston jäsenet ovat saaneet tietoa ilmastonmuutoksen eri ulottuvuuksista ja vaikutuksista myös oman toimialansa ulkopuolelta. Kokonaiskuva maakunnan tilanteesta on tarkentunut ja jaoston jäsenet ovat voineet paremmin asemoida oman toimintansa osaksi kokonaisuutta.
Ilmastovastuujaoston jäsenille tehtiin keväällä 2024 kysely, jossa kartoitettiin jäsenten kokemuksia ja ajatuksia yhteistyöstä sekä sen kehittämisestä. Ajankohtaisten asioiden seurantaan ja kokouksissa pidettyihin alustuksiin on oltu tyytyväisiä. Viimeisen vuoden aikana aiheet ovat käsitelleet mm. maatalouden päästöjä ja tulevaa CAP-valmistelua, vihreän siirtymän investointeja, alueellisen junaliikenteen tilannetta sekä EU-missioiden rahoitusta.
Maakunnalliset ilmastokysymykset pitävätkin sisällään lukuisia eri tulokulmia ja teemoja, joten laajapohjaisen jaoston työstä on välillä uupunut konkretia. Yksittäisen jäsenen näkökulmasta aiheiden linkittyminen oman organisaation arkeen voi jäädä kaukaiseksi. Käytännön toimien edistäminen onkin tapahtunut ennemmin jaoston kokousten ulkopuolella verkostoissa, joissa näkökulma on rajatumpi. Jatkon osalta toiveena on lisäksi, että elinkeinoelämän, yksityisten toimijoiden ja yrityksien ratkaisut ilmastotyössä olisivat yhä vahvemmin esillä.
Canemure-hanke päättyy, mutta jatkuvaa vuoropuhelua tarvitaan
Jaoston tehtävä Canemuren aluekoordinaation yhteistyöryhmänä on päättymässä hankkeen myötä. Nyt onkin tärkeä hetki pohtia, miten jaoston valmistelu ja ilmastotiekartan seuranta järjestetään, kun työrukkasta ei hankkeen loputtua enää ole.
Keskeisenä arvona jaoston työssä on maakunnallisen ilmastotiedon yhteen kokoaminen ja ryhmän tehtävää ilmastokeskustelun, -tutkimuksen ja päätöksenteon seuraamisessa on tärkeää edelleen jatkaa.
Ehkäpä toimintaa voisikin vahvistaa nimenomaan niin, että se liittyisi selkeämmin osaksi alueen elinkeinoelämän verkostoja. Yritykset ovat niitä, joissa käytännön ilmastoratkaisut toteutetaan ja yhteispelin sujuminen julkisen hallinnon ja tutkimustoiminnan kanssa on välttämätöntä.
Kun samalla keskustelu biodiversiteettitoimista sekä ilmastonmuutokseen sopeutumisen kysymyksistä lisääntyy, on jaoston tulevaisuus ehkä rakenteellisesti keveämpi ja yhä verkostomaisempi, mutta aiheiltaan yhä vain vankempi.
Kirjoittajat
Riikka Leskinen ja Liisa Harjula,
Valonia