Hyppää sisältöön

Maankäyttösektorin päästöt ja nielut ilmastotoimien kohteeksi

Uutinen 21.9.2020 klo 16.06
Jyri Seppälä © Kai Widell

Maankäyttösektori on suhteellisen uusi asia kuntien ja maakuntien ilmastotoimissa. Tähän asti huomio on kiinnittynyt pääasiassa fossiilipohjaisten kasvihuonekaasupäästöjen rajoittamiseen.

Ensi vuonna voimaan astuva EU:n niin sanottu LULUCF-asetus on kuitenkin jonkin aikaa ollut esillä suomalaisessa ilmastokeskustelussa. Sen myötä maankäytön, maankäytön muutoksen ja metsätalouden hiilidioksidipäästöt ja hiilinielut ovat askarruttaneet monen kunnan ja maakunnan päättäjiä. Pitääkö niihin puuttua?

Fossiiliperäisten päästöjen leikkaaminen edelleen tärkeää

Tosiasia on, että fossiiliperäisten päästöjen vähentämistarve ei ole hävinnyt mihinkään. Ne ovat perimmäinen syy ilmastonmuutokseen ja niitä on syytä painaa alas vauhdilla. Tähän meitä velvoittavat jo EU:n Suomelle asettamat tavoitteet, joiden toteutumista Kohti hiilineutraalia kuntaa (Hinku) -verkoston 80 prosentin päästövähennystavoitteet vuoteen 2030 siivittävät.

Maankäyttösektorin tilanteeseen on kuitenkin alettu kiinnittämään huomiota etenkin niissä kunnissa ja alueilla, jotka tähtäävät hiilineutraaliustavoitteen toteutumiseen alueellaan. Lähtökohtana hiilineutraaliuden määritelmälle on ollut poikkeuksetta, että alueen päästöt ovat yhtä suuret kuin nielut.

Hinku-kunnille tämä käytännössä merkitsee sitä, että ei-LULUCF-päästöjä pitää vähentää 80 prosenttia, ennen kuin voi sanoa olevansa hiilineutraali. Edellytyksenä on, että alueelta löytyy riittävän iso LULUCF-sektorin nettonielu hyvittämään jäljellä olevat ei-LULUCF-päästöt.

Tämä ajattelutapa, että fossiiliperäisiä päästöjä on pystyttävä vähentämään reilusti ennen kuin voidaan puhua hiilineutraaliuden saavuttamisesta, on lähtökohtana niin EU:n, Suomen kuin ulkomaisten kaupunkien ja alueiden hiilineutraaliuden tavoittelussa.

Maankäytön päästöjen vähentämiseen on keinoja

Maankäyttösektorin päästöjen rajoittamiseen ja nielujen vahvistamiseen on syytä ryhtyä, oli sitten kunta tai alue pyrkimässä ennenaikaisesti hiilineutraaliksi tai ei. Maankäyttösektorillamme on paljon turvepohjaisia hiilidioksidipäästöjä, joiden rajoittaminen on ilmaston kannalta fossiiliperäisten päästöjen kanssa yhtä tärkeää. Vastaavasti peltoihin voidaan lisätä hiiltä ja saada kasvihuonekaasutase käännettyä päästöstä nieluihin. Metsien raivausta pelloiksi tai yhdyskuntien käyttöön voidaan hillitä.

Näillä osa-alueilla on oma tärkeä lisänsä maankäyttösektorin nettotulokseen, ja niissä piilevä potentiaali kannattaa ottaa käyttöön mahdollisimman hyvin. Näin siitäkin huolimatta, että ison kuvan ratkaisee metsien hiilinielun ja hakkuiden kehitys.

Uudenlaista yhteistyötä maanomistajien kanssa

Kunnat ja maakunnat voivat tehdä omilla toimillaan useimmiten melko vähän välittömiä muutoksia alueensa maankäyttösektorin päästöihin yhdyskuntien maankäyttömuutoksia lukuun ottamatta, koska muut tahot omistavat käytännössä pellot ja metsät. Maankäyttösektorin toimien päästövähennys- ja nielunlisäyskustannukset ovat kuitenkin alhaisia fossiiliperäisten päästöjen vähentämiseen verrattuna.

Maanomistajat pitää saada houkuteltua mukaan prosessin, eli heidän pitää hyötyä ilmastotoimistaan. Tässä on koko Suomelle kehittämisen paikka.

Uusi toimintamalli voi olla esimerkiksi menettely, jossa kunta maksaa maanomistajalle jonkin summan päästövähennystoimista. Myös Hinku-tavoitteen helpottamista maankäyttösektorin lisäisillä ilmastotoimilla on tarvetta tutkia ja arvioida näiden toimien ottamista mukaan pelisääntöihin.

Jyri Seppälä, Hinku-verkoston valtakunnallinen vetäjä, professori, Suomen ympäristökeskus SYKE


  • Tulosta sivu