Hyppää sisältöön

Ilmastonmuutos on lasten suuri huolenaihe

Uutinen 30.8.2021 klo 12.44
Ilmastotunteet, kuvitus
© Rodeo

Lasten ja nuorten näkökulma on yhä enemmän esillä suomalaisessa ja kansainvälisessä ilmastokeskustelussa. Monia ilahdutti Biolasten esiintyminen Linnanjuhlissa, ja paljon huomiota on saanut myös Greta Thunbergin käynnistämä nuorten ilmastoliike Fridays For Future.

– Eri asia on, miten lapsia kuunnellaan ja vaikuttaako heidän näkökulmansa ilmastokriisin ratkaisuihin yhteiskunnallisessa päätöksenteossa, sosiaalisissa yhteisöissä ja arjessa yksilötasolla, toteaa Suomen ympäristökeskuksen Käyttäytymisen muutos -ryhmän päällikkö Riikka Paloniemi. Monitieteinen ryhmä tutkii eri-ikäisten roolia, arvoja, tunteita ja käyttäytymismalleja ilmastokriisin ratkaisussa. – Keskitymme erityisesti kohtaamisiin ja yhteisten toimintatapojen ja käytäntöjen kehittämiseen.

Vastuu kestävyysmurroksen ratkaisuista koskee Paloniemen mielestä vain aikuisia. Velvollisuudet lisääntyvät iän myötä, mutta lapsilla on pääosin vain oikeuksia. Nekin ovat uhattuina monissa maissa. – Unicefin mukaan miljardi lasta on tilanteessa, jossa ilmastonmuutoksen aiheuttama kuivuus ja muut sään ääri-ilmiöt heikentävät lasten oikeuksia muun muassa koulunkäyntiin, terveyteen ja turvallisuuteen. Tällaiset uutiset eivät jätä ketään kylmäksi, ja lapset kokevat huolta ja empatiaa myös toisten lasten puolesta.

Aikuinen voi auttaa tunteiden käsittelyssä

Pelastakaa Lapset ry on toteuttanut vuodesta 2001 lähtien Lapsen ääni -tutkimusta. Sen mukaan ilmastonmuutos on suurin huolenaihe 78 prosentille lapsista. Viidesosa kokee, ettei heitä kuulla. Paloniemi oli mukana kirjoittamassa Maapallon tulevaisuus ja lapsen oikeudet -kirjaa, jossa tuodaan esiin, miten monenlaisia tunteita ilmastonmuutos lapsissa herättää.

– Muutos herättää epätietoisuutta ja pelkoa, mutta tunteet ovat erilaisia jokaisella lapsella, eri-ikäisinä ja eri elämäntilanteissa. Yleistyksiä ei pidä tehdä, Paloniemi korostaa. Ilmastonmuutos tulee lasten kokemuspiiriin arjen keskusteluissa, oman kunnan viestinnässä ja mediassa. Usein muutokset konkretisoituvat jonkin symbolin kautta. – Kannattaakin kuunnella lasta ja keskustella hänen kanssaan esimerkiksi Australian maastopaloissa kärsivistä eläimistä tai jääkarhujen ahdingosta, jos lapsi ottaa ne puheeksi.

Aikuisen tehtävä on auttaa lasta käsittelemään tunteita, ovatpa ne millaisia tahansa. Ensin on kuitenkin kohdattava omat tunteet ja haavoittuvaisuus. – Vasta sen jälkeen olemme valmiita sanoittamaan lapsen tunteita ja käsittelemään niitä hänen kanssaan.

Aikuisilla on myös velvollisuus pitää kiirettä. Tulevien sukupolvien kannalta kestävyysmurros on sitä epäoikeudenmukaisempi, mitä hitaammin se tapahtuu. – Meidän aikuisten onkin yritettävä siirtyä uudenlaiseen yhteiskuntaan mahdollisimman nopeasti. Samalla on varmistettava, että eritaustaiset ihmiset toiveineen ja taitoineen pidetään mukana muutoksen toteuttamisessa.

Yhdessä toimiminen helpottaa tunteiden käsittelyä

Paloniemen mukaan lasten on tärkeää kokea, että ilmastokriisiin on olemassa ratkaisuja, joihin he itse voivat vaikuttaa. Liiallinen yksilökeskeisyys ei auta asiassa eteenpäin, vaan uudenlaista yhteiskuntaa ja politiikkaa luodaan kollektiivisesti, osallistumalla ja yhdessä tekemällä. – Silloin lapsillakin on mahdollisuus osallistua ilmastonmuutoksen ratkaisuun omassa arjessaan.

Osallistava kasvatus auttaa käsittelemään tunteita toiminnan kautta. Suomen eri puolilta on jo paljon esimerkkejä siitä, miten koululaisia osallistetaan esimerkiksi kaupungin pyöräreittien, päiväkodin pihan tai lähiluontokohteiden suunnitteluun. Just Food -hankkeessa lapset pääsivät suunnittelemaan ilmastoystävällistä ja maistuvaa kouluruokaa.

– Kestävyyskasvatuksessa olennaista on pitkäjännitteisyys, Paloniemi korostaa. Yksi vaikuttamisen keinoista on Vihreä lippu -ohjelma, jossa on mukana jo yli 300 kasvatusalan toimijaa. Ohjelman kautta lapset ja nuoret osallistuvat vaikkapa oman koulun jätteiden vähentämiseen tai luontokadon hillintään. – Tavoittaa on tunnistaa kehittämisen kohteita, toteuttaa uudistuksia ja mitata muutosta.

Paloniemi neuvookin vahvistamaan lasten toimijuutta ja tukemaan heidän luottamustaan yhdessä tekemiseen. – Uudessa ja uudistuvassa normaalissa on tärkeää nähdä myös toivoa ja mahdollisuuksia. Muuten tilanne käy liian uuvuttavaksi. Yksi keino tukea hyvinvointia on lasten luontosuhteen vahvistaminen. Luonnolla on meihin kaikkiin elvyttävä vaikutus.

Lisää aiheesta


  • Tulosta sivu