Kuntien ja alueiden päästökehitystä on hyvä mitata useilla käytettävissä olevilla seurannoilla, jotta ylläpidetään ja vahvistetaan ilmastotyön toteuttamisen motivaatiota ja lievennetään koettuja epäoikeudenmukaisuuksia. Päästöseurantojen tarkoituksena ei ole luoda kilpailullista tai syyllistävää asetelmaa erityyppisten kuntien välille.
Asia on ajankohtainen, sillä Suomen ympäristökeskus (Syke) julkaisi joulukuussa kaikkien Suomen kuntien kulutusperäisten kasvihuonekaasupäästöt vuodelta 2019. Uudet tulokset täydentävät aiemmin vuodelle 2015 tehtyä laskentaa ja on siten ensimmäinen askel kulutusperäisten päästöjen seurantaan kaikkien Suomen kuntien tasolla.
Päivitys tarjoaa kunnille ajankohtaisempaa tietoa ilmastotyön tueksi, mahdollistaa päästökehityksen tarkastelun ja auttaa arvioimaan kulutuksen ilmastovaikutuksia.
Kulutusperäinen laskenta täydentää käyttöperäistä laskentaa
Kulutusperäinen tarkastelutapa poikkeaa kuntien ilmastotyön seurannassa vakiintuneesta käyttöperäisestä tarkastelutavasta aluerajauksen ja sisällytettyjen päästöjen laajuuden osalta. Kulutusperäisillä päästöillä tarkoitetaan kotitalouksien ja kuntien hankintojen sekä investointien synnyttämiä päästöjä, mukaan lukien tuotteiden ja palveluiden tuotannon koko elinkaari. Laskenta huomioi tarkastelualueen ulkopuolella muualla Suomessa ja ulkomailla syntyvät päästöt, jotka ovat muodostuneet alueella kulutettujen hyödykkeiden tuotannossa.
Vuoden 2019 laskentamenetelmä perustuu ympäristölaajennettuun panos-tuotosmalliin, joka yhdistää taloudellisen toiminnan ja siihen liittyvät ympäristövaikutukset. Menetelmä on sama kuin vuoden 2015 laskennassa käytetty, mikä takaa vertailukelpoisuuden kuntien ja vuosien välillä.
Kuntien olosuhteiden erot selittävät osin eroja päästömäärissä
Suomen kunnat ovat ominaisuuksiltaan hyvin erilaisia. Keskeisimmät kasvihuonekaasupäästöjä määrittävät erot liittyvät muun muassa kuntien elinkeinorakenteisiin sekä maantieteellisiin ominaisuuksiin.
Erityisen haasteelliseksi useissa kunnissa on koettu maatalouden päästöjen laskeminen tuotantoperusteisesti täysimääräisesti tuotantokuntaan, vaikka tuotetut hyödykkeet käytetään tuotantoalueen ulkopuolella muualla Suomessa ja mahdollisesti myös ulkomailla. Kulutetun ruoan määrältään kunnat eivät toisistaan juurikaan poikkea, ruoan kulutuksen rakenteiltaan kylläkin hiukan.
Kuvio 1. Keskimääräiset asukaskohtaiset käyttö- ja kulutusperäiset päästöt Suomen kunnissa vuonna 2019. © Suomen ympäristökeskus
Kuntien käyttö- ja kulutusperäisten kasvihuonekaasupäästöjen vertailun (kuvio 1) perusteella voidaan havaita, että kaupunkimaisissa kunnissa kulutusperäiset päästöt ylittävät käyttöperäiset päästöt jopa kaksinkertaisesti.
Vastaavasti taas kulutus- ja käyttöperäisten päästöjen välillä vallitsee tasapainoisempi suhde taajaan asutuissa kunnissa, kun taas maaseutumaisemmissa kunnissa tyypillisesti käyttöperäisten päästöjen määrä ylittää kulutusperäiset.
Samankaltaisia eroja on havaittavissa maakuntien välisessä vertailussa, jossa Uudellamaalla, Pirkanmaalla ja Varsinais-Suomessa ilmenee suurimmat erot asukaskohtaisissa kulutus- ja käyttöperäisissä päästöissä.
Käyttö- ja kulutusperäiset päästöt maakunnittain. © Suomen ympäristökeskus
Eri seurannat kertovat osittain myös riippuvuuksista kuntien välillä
Päästökehitystä onkin hyvä mitata useilla käytettävissä olevilla seurannoilla, jotta ylläpidetään ja vahvistetaan ilmastotyön toteuttamisen motivaatiota sekä lievennetään koettuja epäoikeudenmukaisuuksia. On kuitenkin olennaista muistaa, että käyttöperäiset päästöt ovat pääasiallinen seurantatyökalu, sillä se keskustelee suoraan kansallisten ilmastotavoitteiden kanssa. Sen sijaan kulutusperäisille päästöille kansallisia tavoitteita ei ole asetettu.
Olisi myös hyvä pitää mielessä, että päästöseurantojen tarkoituksena ei ole luoda kilpailullista tai syyllistävää asetelmaa erityyppisten kuntien välille. Olennaisinta kullekin kunnalle on oman kehityksensä seuranta ja tavoitteellinen ilmastotyö.
Erilaisten seurantojen olemassaolon vahvuutena on, että voimme huomioida kuntien erilaisuuden esimerkiksi silloin, kun kansallista ilmastopolitiikkaa suunnitellaan ja toimenpiteitä laaditaan. On myös selvää, että Suomen kaupungit tarvitsevat myös suomalaisia maaseutuja muun muassa ruoan saatavuuden kannalta. Kulutus- ja käyttöperäisten päästöjen vertailu paljastaa tämän.
Tutustu myös